Kuljimme tien päästä päähän
saman pöydän ääressä
kahvin ja leivänmurujen
valtakunnassa

Rakensimme itseämme
sanasta sanaan
toisiltamme
lainatuissa lauseissa
arjen keskellä
tehtävien päätösten ja
vahapintaisen pöytäliinan
muuttuvissa kuvioissa

Koko elämämme
varastoituneena
hämmennykseen
ja iloon
jonka menetimme
ilman odotusta tai kuvittelua

Tuli aika
sanoa hyvästit
ja lähteä
toisiin kamareihin
hengittämään
todellisuudella kirkastettua
paahtoleivän ja maksamakkaran
muistoa tai
toivetta
joka ei koskaan toteutunut
samassa muodossa
toistuvaa maailmanhistorian
kysymystä
oman tien valinnasta
ja

Vihdoinkin raapustaa valmiiksi
ruuantuoksuinen
ja kodikas
muistokirjoitus
tiedottoman valtakunnassa
tuntien ja tapahtumien keskipisteessä

Ei tuoksuja ei
elämän huumaavaa
aromia ei pientä eikä suurta
unelmaa yhtä todellista kuin tuo
hetki illan ja yön välissä lyhyt
välähdys kahvin ja leivänmurujen maailmassa