perjantai 24. huhtikuuta 2009
ilman kysymyksiä voi päästä pitkälle
jopa itsensä ulkopuolelle
eksyksiin saakka jotta löytäisi itsensä
uudelleen kuin ensimmäistä kertaa
olisi ruumiissaan
kuin autiossa talossa ilman ikkunoita
huokaisisi syvään ja
melkein pelokkaasti jopa nöyrästi
myöntäisi elämän tosiasiat
tiedon ja tietämättömyyden yhtäaikaisuuden
ainoan mahdollisuuden olla olemassa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kaunis kuva...joka on runoa sävyinen..
VastaaPoistaruno, syvälle kulkeva, rosoinen, kaunis...
eksistentialistinen runo, jonka koin vaikeaksi tulkita
VastaaPoistaHengästyttävä runo, kuvan kupliva virta on kuin runosi osa
VastaaPoistaViisautta täynnä oleva runo; noin olisi hyvä aloittaa alusta, tyhjästä ja myöntää tosiasiat, tiedon ja tietämättömyyden. Hyväksyä!
VastaaPoistaKuvakin on kaunis, sopii soljuvaan sanontaa...
Mystinen tutkielma.
VastaaPoista