perjantai 24. huhtikuuta 2009


ilman kysymyksiä voi päästä pitkälle
jopa itsensä ulkopuolelle
eksyksiin saakka jotta löytäisi itsensä
uudelleen kuin ensimmäistä kertaa
olisi ruumiissaan
kuin autiossa talossa ilman ikkunoita
huokaisisi syvään ja
melkein pelokkaasti jopa nöyrästi
myöntäisi elämän tosiasiat
tiedon ja tietämättömyyden yhtäaikaisuuden
ainoan mahdollisuuden olla olemassa

5 kommenttia:

  1. kaunis kuva...joka on runoa sävyinen..
    runo, syvälle kulkeva, rosoinen, kaunis...

    VastaaPoista
  2. eksistentialistinen runo, jonka koin vaikeaksi tulkita

    VastaaPoista
  3. Hengästyttävä runo, kuvan kupliva virta on kuin runosi osa

    VastaaPoista
  4. Viisautta täynnä oleva runo; noin olisi hyvä aloittaa alusta, tyhjästä ja myöntää tosiasiat, tiedon ja tietämättömyyden. Hyväksyä!
    Kuvakin on kaunis, sopii soljuvaan sanontaa...

    VastaaPoista