Tuo "sähköön ikuistetut" ei minulle avautunut. Ensi reaktioni oli: en tiedä mitään sähköfysiikasta, sitten tuli ahaa-elämys olisiko kyse sittenkin sähkökemiasta, mutta en siltikään saanut siitä avaimia tulkintaan. Eli täällä podetaan pahemman laatuista sähkökatkosta: en saa millään lamppua palamaan. Mutta lause kuullosta pirun hienolta tarkoitti sitten mitä tahansa.
Minäkin pidin tuosta toisesta säkeistöstä.
Loppupäätelmä: runoissasi on potentiaalia, mutta ilmaisusi on vähän vaikea selkoista. Tulkinnan avaimia kaipailisin tällaiselle pölkkypäälle, kun meiläinen.
Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi. Ajattelutapasi on ehkä muista poikkeavaa, ja sehän on hieno piirre luovassa ihmisessä.
Voit tulle rohkeasti blogiini antamaan puolestaan "piiskaa" minulle. Piiskaa ne kaipaavatkin, koska parhaimmat tekstini kätken muilta kuin onnen ;)
Tämän runon saatoin katsoa kuvina, ja sehän on aina hyvän runon merkki. "Sähköön ikuistetut" ja "alkuhetkeen kaivertuneet" syyt ja seuraukset toivat minun mieleeni proosallisesti digitaalisen valokuvan.
Mulla on vähän sama ongelma kuin Ilonalla. En oikein ymmärrä. En saa mistään kiinni.
Mutta kuten kommenteista huomaat, niin muut saavat ja sehän tässä on oleellista.
Runosi kyllä haastaa ajattelemaan. Minä vain olen sen suhteen patalaiska. Nautin runoissa ehkä eniten välähdyksistä, ovat ne sitten kuvia jotka iskevät mieleen tai vain hyviä oivalluksia
Ja niin. Tervetuloa minunkin blogeihini arvostelemaan :-)
Runo voi olla monenlainen, monitasoinen. Maalauskin voi olla esittävä tai ei-esittävä, hyvä tai huono. Makuasioita. Pidän runoista joita ei saa auki kertalukemalla. Runous muistuttaa musiikkia. Runo on kuin kuva-arvoitus. Jokaiselle sanalle löytyy useita merkityksiä. Merkitykset ovat henkilökohtaisia ja niiden synnyllä oma historiansa.
Luen runoja jotka ovat yhtä aikaa selittämättömiä ja luonnollisia, runoja joista löytää aina uusia merkityksiä. Jos runo on liian osoitteleva, menetän kiinnostukseni. Ehkä tämä näkyy omassa tavassani kirjoittaa, eri asia sitten kuinka hyvin olen onnistunut. Se on lukijan arvioitavissa.
Lähtökohtani oli digitaalinen kuva jonka näin edessäni kuten M. arveli. Sähkö merkitsee minulle energiaa. Energia on ikuista, se vain muuttaa muotoaan. Ikuistaminen liittyy siis ikuisuuteen kuten kaikki muukin suoraan tai epäsuorasti. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Voisin jatkaa ja selittää runon puhki, mutta samalla se menettäisi kiinnostavuuttaan ja veisi lukijalta löytämisen ja oivaltamisen ilon. Runon lukeminen on luova tapahtuma. Ei ole oikeaa tai väärää tulkintaa Sanat ovat aina muuta kuin kokemus.
Violetti melankolia...meitin murkkuneidin suosikkiväri tällähaavaa :) Piristystä syksyyn.
VastaaPoistakaunis, moniulotteinen..."
VastaaPoistahetkeen kiinnittyneet
alkuhetkeen
kaivertuneet...
kosketti minuun...
Tuo "sähköön ikuistetut" ei minulle avautunut. Ensi reaktioni oli: en tiedä mitään sähköfysiikasta, sitten tuli ahaa-elämys olisiko kyse sittenkin sähkökemiasta, mutta en siltikään saanut siitä avaimia tulkintaan. Eli täällä podetaan pahemman laatuista sähkökatkosta: en saa millään lamppua palamaan. Mutta lause kuullosta pirun hienolta tarkoitti sitten mitä tahansa.
VastaaPoistaMinäkin pidin tuosta toisesta säkeistöstä.
Loppupäätelmä: runoissasi on potentiaalia, mutta ilmaisusi on vähän vaikea selkoista. Tulkinnan avaimia kaipailisin tällaiselle pölkkypäälle, kun meiläinen.
Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi. Ajattelutapasi on ehkä muista poikkeavaa, ja sehän on hieno piirre luovassa ihmisessä.
Voit tulle rohkeasti blogiini antamaan puolestaan "piiskaa" minulle. Piiskaa ne kaipaavatkin, koska parhaimmat tekstini kätken muilta kuin onnen ;)
Tämän runon saatoin katsoa kuvina, ja sehän on aina hyvän runon merkki. "Sähköön ikuistetut" ja "alkuhetkeen kaivertuneet" syyt ja seuraukset toivat minun mieleeni proosallisesti digitaalisen valokuvan.
VastaaPoistaMulla on vähän sama ongelma kuin Ilonalla.
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä.
En saa mistään kiinni.
Mutta kuten kommenteista huomaat, niin muut saavat ja sehän tässä on oleellista.
Runosi kyllä haastaa ajattelemaan. Minä vain olen sen suhteen patalaiska. Nautin runoissa ehkä eniten välähdyksistä, ovat ne sitten kuvia jotka iskevät mieleen tai vain hyviä oivalluksia
Ja niin. Tervetuloa minunkin blogeihini arvostelemaan :-)
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaRuno voi olla monenlainen, monitasoinen. Maalauskin voi olla esittävä tai ei-esittävä, hyvä tai huono. Makuasioita. Pidän runoista joita ei saa auki kertalukemalla. Runous muistuttaa musiikkia. Runo on kuin kuva-arvoitus. Jokaiselle sanalle löytyy useita merkityksiä. Merkitykset ovat henkilökohtaisia ja niiden synnyllä oma historiansa.
Luen runoja jotka ovat yhtä aikaa selittämättömiä ja luonnollisia, runoja joista löytää aina uusia merkityksiä. Jos runo on liian osoitteleva, menetän kiinnostukseni. Ehkä tämä näkyy omassa tavassani kirjoittaa, eri asia sitten kuinka hyvin olen onnistunut. Se on lukijan arvioitavissa.
Lähtökohtani oli digitaalinen kuva jonka näin edessäni kuten M. arveli. Sähkö merkitsee minulle energiaa. Energia on ikuista, se vain muuttaa muotoaan. Ikuistaminen liittyy siis ikuisuuteen kuten kaikki muukin suoraan tai epäsuorasti. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Voisin jatkaa ja selittää runon puhki, mutta samalla se menettäisi kiinnostavuuttaan ja veisi lukijalta löytämisen ja oivaltamisen ilon. Runon lukeminen on luova tapahtuma. Ei ole oikeaa tai väärää tulkintaa Sanat ovat aina muuta kuin kokemus.