näin taivaan
joka kirjoitti nimesi
hiljaiseen talveen
tuo hetki
lyhyt mutta todellinen
keskellä pakkasvaloa
liikkumatonta salaisuutta
johon eksyn yhä uudelleen
ilman epäilyä
ei muuta
vain kirkas ja kova
hetki
viiltävän todellinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensimmäinen asia joka tuosta runosta mieleen tuli on : ehjä. Pakkasvaloa ja kylmää todellisuutta. Aika hieno.
VastaaPoistaHieno runo. Omaperäisiä sanojen yhdisteitä, jokainen säe vie muualle, mutta silti runo on konaisuus ja ehyt, kuten Erikeeper jo tuossa sanoikin.
VastaaPoistaHienoja runoja myös tuolla alapuolella. Aivan mykistyin taidostasi löytää sanoja ja yhdistää ne uudella tavalla. Tulen vielä lukemaan niitä uudelleen.