perjantai 29. toukokuuta 2009


Salaisuuksien verho joka
on vedetty silmiemme eteen
kaikki peittely
harhautukset
joitten lävitse
tarkastelemme maailmaa
josta puhumme
aina vain puhumme
emme koskaan näe
ilman välimerkkejä
ilman määritelmien luomaa
valheellista turvallisuudentunnetta

Kaikki ne kyyneleet
kaikki huokaukset
ja pettymykset
tunteittemme myrskyt
joiden pinnalla purjehdimme
kuin poispyyhkäisty

Asiat
sellaisenaan
kokonaisuus
tässä hetkessä
tavoittamaton
sille joka toivoo
ja odottaa
ahaa-elämystä tai tietoa
toisen suusta
kirjojen lehdiltä
viisailta mestareilta
sormi pystyssä
kertomassa

Lopullista totuutta
ei voi ymmärtää
ilman omaa kokemusta

4 kommenttia:

  1. "emme koskaan näe
    ilman välimerkkejä"

    hieno säepari

    VastaaPoista
  2. Hieno runo! Aloin poimia hienoja kohtia, mistä tykkäsin, mutta olisi pitänyt kirjoittaa uudelleen koko runo, siis hieno runo!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kaikista kommenteista! Runo on mielenkiintoinen juttu. Kuinka eri tavalla sen jokainen voikaan kokea. Jokainen katsoo sitä omasta ”todellisuustunnelistaan” käsin. Tietysti sama koskee kaikkia muitakin asioita. Runo voi samanaikaisesti olla sekä tarkka että epätarkka. Siksi se antaa mahdollisuuden eri tulkinnoille jotka kaikki ovat yhtä oikeita. Itseäni kiehtoo runoudessa juuri sen kahtalainen luonne. Parhaimmillaan runo voi aueta moneen suuntaan kuten todellisuuskin.

    VastaaPoista