lauantai 6. kesäkuuta 2009


Tie vie aina pois
ja jotakin kohti. Ei
se kysele, ei
pohdi, kuinka olisi
aito, alkuperäinen.



Tummuva ilta
ennen päivän nousua
huumaa kulkijan.
Yhteen suuntaan matkaava
tuskin löytää perille.



Vain viisas osaa
kulkea sitä tietä
joka ei johda
kotoa pois. Se tie vie
suoraan ihmissydämeen.

8 kommenttia:

  1. Joskus on käytävä kaukana jotta osaa tulla lähelle, kotiin, sinne, missä on aina ollutkin!!

    VastaaPoista
  2. Hienoja nuo kaikki!

    Se hetki lähenee kun siirryn taas etana-yhteyteen (GPRS).
    Sillä hät'hätää saa omansa hoidettua koht'siltään.

    Hössötyksestä huolimatta yritän käydä piipahtamssa kaikkien osallistuneiden blogeissa - kesää toivottamassa.
    Paremmin yhteyksin ja kommentein sitten syyskuussa.

    Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.

    Hyvää ja riemukasta kesää,
    Harmaasusi™

    VastaaPoista
  3. Onnistuit tekemään lyhyestä tankasta vähän pitemmän runon. Hyvin toimiva. Rytmi pelittää, arvoituksellisia aforismeja.

    VastaaPoista
  4. Ihan kuin olisin nähnyt tuon kuvan jossakin tai ollut tuollaisessa paikassa. Keskimmäinen mieluisin.

    VastaaPoista
  5. Olen peikon kanssa samaa mieltä - keskimmäinen kolahti minuunkin.

    VastaaPoista
  6. Upeita, erityisesti ensimmäinen osui, tie on vahva symboli. Kuva ja tekstit kertovat samaa tarinaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kaikista kommenteista, olen niistä hyvin kiitollinen! Tuntuu hyvälle kun ei tarvitse kirjoittaa tyhjiöön.

    VastaaPoista
  8. Aforismimaisia tankoja, hienoja. Jotkut pitivät keskimmäisestä, minustakin se on tankamaisin mutta pidän silti ensimmäisestä eniten, se on mieleenkiintoinen tutkielma tiestä.

    VastaaPoista